Takaisin

 

Lyhyt muistelma Canpaza-yhtyeen Toronton matkasta.
 


19.07.1995 Helsinki Vantaan lentoasema. Lento Torontoon lähti klo 16.25 ja kesti n.10 tuntia. Koneessa oli paljon isokokoisia venäläisturisteja, joten Suomipoika joutui välillä vähän ahtaalle. Matka sujui kuitenkin ihan rattoisasti. Torontoon saavuimme klo 17.55 paikallista aikaa. Matti Temisevä oli poikansa Markuksen kanssa meitä vastassa ja lähdimme samantien heidän kotiinsa.


Isot jalkatilat ja hyvää ruokaa!

Tankit täyteen ja lentoon



Matti ja Leena Temisevä ovat asuneet Torontossa jo useita vuosia. Heidän kotinsa sijaitsee rauhallisella omakotialueella n.10km päässä keskustasta. Matti on toimittajana vironkielisessä lehdessä ja harrastuksena hän tuo bändejä Suomesta ja Virosta Kanadaan. Joskus hän lähtee itse Suomeen manageriksi Kanadalaisbändeille. Ensimmäisen yön vietimme Temisevien vieraina. Seuraavana aamuna lähdimme etsimään majapaikkaa.


Matti ja Leena Temisevä

Temisevä house



Hotel Isabella, ei ehkä mikään viiden tähden Hotelli, mutta eipä se maksanutkaan kuin sata Kanadan dollaria viikko. Minä asuin Frogleyn kanssa samassa huoneessa neljännessä kerroksessa ja Dave asui yksin viidennessä. Meidän huone oli kooltaan 5m² ja siellä oli vain yksi parisänky (120cm leveä). Huonehintaan ei tietenkään sisältynyt ilmastointia ja ulkona oli hellettä 30ºC.


Hotel Isabella

Mahtava bonnel patja



Eka keikka! Harbor Front Blues Festivals 22.7.95 klo 19.00. Rummut ja kitarakamat saimme Temisevältä. Minä vuokrasin bassokamat paikallisesta musiikkikaupasta 30 dollaria/2 viikkoa. Keikka oli ihan ok! Tosin meininki oli vähän kuin iltapäiväkonsertissa. Alueella oli useita lavoja ja bändejä riitti yömyöhään. Festivaalit kesti kaksi viikkoa.


Eka yleisö

Eka keikka



Päivisin tuli käytyä paljon kaupungilla. Toronton keskustassa on yksi vanha katu, joka on säilytetty alkuperäismuodossaan. Kadun varret on täynnä pieniä putiikkeja joista saa ruokaa, vaatteita, kenkiä, koruja yms. Eräänä päivänä lähdimme käymään Niagaran putouksilla. Paikka oli täynnä turisteja ja ilma oli niin kuumankostea, että visiitistä tuli aika lyhyt.


Niagara

Uutta ja vanhaa



Suurin osa keikoista tehtiin pienissä klubeissa. Soitimme yleensä pari 45:n minuutin settiä. Muutamana iltana kävimme soittamassa myös jameissa. Vasemmanpuoleisessa kuvassa olemme soittamassa esikaupunkialueelle rakennetussa betoniauditoriossa. Yleisöä eksyi paikalle muutama ihmettelemään. Noh, olihan se kokemus sinänsä.


STAGE

Jamit



Mielenkiintoisin keikka meillä oli viimeisenä viikonloppuna. Paikka oli n. 200km:n päässä Torontosta pohjoiseen keskellä metsää. Bileet olivat yksityiset ja muistuttivat suomalaisia juhannusjuhlia, porukka tosin ei tapellut yhtään. Päivällä heillä oli leikkimielisiä kisailuja ja illan pimetessä alettiin bailaamaan. Jengi ei näyttänyt olevan hirveän humalassa, mutta jotakin siellä nautittiin (savun hajusta päätellen..)


Soittokatos

Audience



Kaikki kiva loppuu aikanaan. Kyyti lentokentälle oli oikein miellyttävä. Lensimme ensin Canada Airlines:lla New Yorkiin jossa oli kentän vaihto ja muutaman tunnin odottelu. Kotimatkalle lähdettiin sitten Finnairin sinisinsiivin. Herkullisen lentokone-aterian jälkeen alkoi orkesteria väsyttämään siihen malliin, että loppumatka meni nukkuessa.


Limousine

Krooooh!



 Takaisin